Lueppa joskus Lassi Nummen runo Niitty. Se on pitkä, tässä pieni ote:
--Se on tavllinen pieni koivikko, täynnä suloa kun sen näkee, siellä on hyvä levähtää. Aurinko paistaa kevättalvella nuorten runkojen lomitse, kevätkesällä tuoreet lehdet tiedottoman itsetietoisina levittävät kauneutensa sineä vasten, kumartuvat taivaan lähteen yli. Juuri ennen kevättä ja taas syksyllä myöhään, ennen talven tuloa, oksistot sävyttyvät tummaan violettiin. Kaunista. Mutta ei ole minun asiani arvostella, minä vain kuljen nurmikon yli, niityn yli kohden koivikkoa. -- On koivikko. Miltei liikkumaton, oksat paljaina aamun hämärässä. On nurmi, heinää. Minä lähden kulkemaan. On pakko. Aina uudelleen, minä olen matkalla en tiedä, olenko koskaan perillä olen matkalla niityn yli. --
Lueppa joskus Lassi Nummen runo Niitty. Se on pitkä, tässä pieni ote:
VastaaPoista--Se on tavllinen pieni koivikko, täynnä suloa
kun sen näkee, siellä on hyvä levähtää.
Aurinko paistaa kevättalvella nuorten runkojen lomitse, kevätkesällä tuoreet lehdet tiedottoman itsetietoisina levittävät kauneutensa sineä vasten,
kumartuvat taivaan lähteen yli.
Juuri ennen kevättä ja taas syksyllä myöhään, ennen talven tuloa, oksistot sävyttyvät tummaan violettiin. Kaunista. Mutta ei ole minun asiani arvostella, minä vain kuljen nurmikon yli, niityn yli kohden koivikkoa.
--
On koivikko. Miltei liikkumaton, oksat paljaina aamun hämärässä. On nurmi, heinää. Minä lähden kulkemaan. On pakko. Aina uudelleen, minä olen matkalla
en tiedä, olenko koskaan perillä
olen matkalla niityn yli. --
Koivu on todella niittyjen puu, sellainen, joka on lähinnä ihmistä ja asuinpiiriään. Muut puut viihtyvät paremmin metässä. Kiitos runosta.
VastaaPoistaEipä voi olla kauniimpaa ja suomalaisempaa kuin koivun valkea runko.
VastaaPoistaSas muuta.
VastaaPoista